Topi Anjala

Afrikka on A-luokkaa

2012-01-28T00:31:00.000-08:00

Mikä erottaa suunnistajan muista Dullstroomissa majailevista kestävyysurheilijoista? No ainakin se, että tälle suunnistajalle ovat vielä riittäneet 150km harjoitusviikot 200km sijaan. Määräpainotteisesti urheilijat ympäri maailmaa tuntuvat täällä treenaavan. Nyt paikalla on ainakin suomalaisia, sveitsiläisiä ja ruotsalaisia ratajuoksijoita. Ja tietenkin Suomen kilpakävelijät, jotka hekin kävelevät huimia määriä. Nytkin ovat pojat louhimassa 40km treeniä Walkersonien tilalla, josta ovat löytäneet 5km mittaisen tasaisen asfalttireitin. Aivan tasaisia reittejä ei täältä helposti löydy, mikä ei kyllä suunnistajaa haittaa yhtään ja olenkin koittanut juosta suurimman osan lenkeistä mäkisillä hiekkateillä tai maastossa.

Muita suunnistajia ei enää paikalla ole Olav Lundanesin lähdettyä viikko sitten kotiin. Ennen saapumistani järjestettiin täällä Big5-oweek, jonka ratoja olen käyttänyt parissa treenissä ja kartat ovatkin olleet hyvälaatuisia. Hieman suunnistusta vaikeuttaa se, että pohjoiselle pallonpuoliskolle suunnitellulla kompassilla voi täällä heittää vesilintua.

"Jotkut juhlii uutta vuotta, toiset juhlii juoksemista"

2012-01-02T02:33:00.000-08:00

Näin totesi ystäväni alle kouluikäinen siskon tytär, kun lähdimme lenkille uuden vuoden aattona ja jatkoi vielä "Miks te meette ulos, kun voitte olla sisälläkin?". Niinpä, siinä riittää pohtimista.

Jälleen kerran kiitokset kaikille yhteistyökumppaneille, tukihenkilöille ja muille matkassa mukana olleille kuluneesta vuodesta. Te yhdessä seuran kanssa mahdollistatte panostuksen urheiluun. Uusina tukijoinani kohti Vuokatin MM-kilpailuja lähtevät ainakin Topi-keittiöt ja JJ-Net Group, jotka molemmat haluavat panostaa hyvämaineiseen puhtaaseen lajiin. Näistä yhteistyökuvioista lisää myöhemmin.

Vuoden 2012 ohjelma näyttää seuraavalta:

13.1.-6.2. Oma leiri, Etelä-Afrikka
17.-24.3. Maajoukkueen leiri, Unkari
7.-16.4. Maajoukkueen leiri, Sveitsi
5.-6.5. Tiomila, Ruotsi
14.-20.5. EM-kilpailut, Ruotsi
25.-28.5. Maajoukkueen leiri, Sveitsi
16.-17.6. Jukola
22.-28.6. MC + MM-katsastukset, Sveitsi
14.-21.7. MM-kilpailut, Sveitsi
5.-12.8. Maajoukkueen leiri, Joensuu

Tämän lisäksi järjestetään vielä syyskuussa Nordic Orienteering Tour + MM-leiri Vuokatissa, SM-kilpailut, kevään katsastuskilpailut ja iso tukku muita kissan ristiäisiä. Vastuu kalenterin ja leirityksen järjellisyydestä on onneksi sen laatijoilla urheilijan päättäessä, mihin kaikkeen kannattaa nokkansa työntää. Lienee sanomattakin selvää, että pelkästään kilpailemalla kuusi kuukautta putkeen, voi haaveet huippukunnosta heittää saman tien romukoppaan.

Huippukuntoa lähdetään seuraavaksi rakentamaan Etelä-Afrikan Dullstroomiin reilun kolmen viikon korkean paikan leirille. Olosuhteet on täällä testattu toimiviksi muutamaan kertaan, joten isommilta yllätyksiltä pitäisi välttyä. Harjoitusseurasta vastaavat Suomen kilpakävelijät, joiden kanssa majoitus- ja huoltokuviot on sovitettu yhteen. Kustannuksista on helppo säästää tekemällä lajirajat ylittävää yhteistyötä, mitä toivottavasti hyödynnetään tulevaisuudessa myös lajiliittojen välillä.

Olisipa jo kesä

2011-12-06T12:50:00.000-08:00

Siltä ainakin tuntuu juuri nyt, kun kouluhommat kaatuvat niskaan ja ulkona on kylmää ja märkää. Suoritan parhaillaan opintoihin liittyvää viimeistä opetusharjoittelua, joka vaatii työtä ja suunnittelua.
Normaalikoululla kaava menee niin, että jos oppilas kysyy mistä maito tulee, niin opettaja tuo luokkaan lehmän ja lypsää sen. Opetuksen pitää olla käytännönläheistä, motivoivaa, monipuolista ja palvella erilaisia oppijoita, joten ihan lonkalta ei näitä kehtaa vetää. Yleensä opettajankoulutukseen liittyvät päättöharjoittelut tehdään keväällä, mutta meidän laitokseltamme löytyi onneksi joustoa.

Sen oppitunteja pitäessä on huomannut, että mitä enemmän aikaa käyttää valmistautumiseen sen parempi on yleensä lopputulos. Pätisiköhän sama myös suunnistukseen?
Sehän tässä on hyvä puoli, että jos talvi on yhtä kurimusta, niin sen enemmän osaa sitten keväällä nauttia tästä meidän hienosta lajista. Onneksi ihan kevääseen asti ei tarvitse odotella, sillä tammikuussa on tarkoitus lähteä korkealle ja lämpimään.

Oravanpyörä

2011-12-03T05:35:00.000-08:00

Suunnistus on oiva esimerkki nykymaailman hektisestä menosta. Kun seitsemän kuukautta kestänyt kilpailukausi saadaan lopulta päätökseen, pitäisi samantien aloittaa valmistautuminen seuraavaan kauteen. Hieman kadehdin pitkän matkan juoksijoita, jotka kilpailevat säästeliäästi vain muutaman kerran vuodessa ja muuten keskittyvät kuntonsa rakentamiseen.

Viime talven harjoittelusta viisastuneena olen nyt aloittanut treenit tehoiltaan maltillisesti. Loka- marraskuun harjoittelun pääteemana on ollut voima- ja peruskuntoharjoittelu, jonka tarkoituksena on lähinnä valmistaa kehoa talven tulevaan harjoitteluun. Aiemmin (lukuunottamatta viime talvea) olen heti syksystä alkanut pyörittää viikosta toiseen tehoiltaan hyvin samanlaista harjoitusrunkoa, joka on sitten kestänyt koko talven. Kyllä tälläkin systeemillä on tuloksia saatu aikaan, mutta sen heikkoutena on ollut se, että harjoittelun nousujohteisuus on jäänyt vähäiseksi. Kunto on pysynyt ympäri vuoden lähellä samaa tasoa ja harjoittelumäärien nostaminen ylöspäin on ollut haastavaa.

Viime kauden harjoittelu sai minut ymmärtämään, kuinka hyvin juostut kilometrit korreloivat tuloksiin. Kun talven opiskelujen jälkeen sain määrät nostettua n. 80km/viikko pystyin juoksemaan Tiomilan/Jukolan väliosuuksien kärkiaikoja. 100km/viikkomäärillä onnistuin jo haastamaan kansallista kärkeä mm. Kainuun Rastiviikolla. Siinä vaiheessa kun kilometrit ylittivät 140/viikko pystyin jo hetkellisesti haastamaan maailman kärkeä. Tämä oli tietysti hyvin pelkistetty esimerkki viime kevään/kesän harjoittelusta ja eniten kuntoa eteenpäin veivät palautuneena tehdyt tehoharjoitukset, mutta kertoo se jotakin paljon puhutusta kilometrien laistakin. Sen olen ainakin konkreettisesti tähän ikään mennessä huomannut, että kovilla tehoilla on mahdotonta pelata ilman rautaista peruskuntoa.

Jämi21 esittelyvideo

2011-10-28T04:25:00.000-07:00

Ensi syksyn Jämi21 - XC Runissa luvassa harvinaisen mukavaa baanaa!

Kausianalyysi

2011-10-22T06:11:00.000-07:00

Ensimmäisessä kaaviossa harjoittelu minuutteina/viikko, toisessa kilometreinä/viikko. Neljä viikkoa vajaan harjoituskauden kokonaismäärä nyt 520h. Juoksu- ja suunnistuskilometrejä kertyi aiempaa huomattavasti vähemmän, mikä näkyikin kuntopohjan haurautena.

Aiemmista kausista poiketen mukana oli kunnon siivu voima- ja hiihtoharjoittelua. Näin vanhemmalla iällä uudet ärsykkeet piristivät kummasti talven kuntoilua. Voimaharjoittelusta koin saavani hyötyjä heikompien lihasten vahvistumisena ja jalkojen parantuneena haponsietokykynä varsinkin mäkijuoksussa. Tiedä sitten olivatko nämä vain tuntemuksia. Hiihtoa (perinteinen) en ole juuri aiemmin harrastanut ja ehkä juuri siksi se tuntuikin harvinaisen hauskalta. Toinen syy lienee se, että panostin myös suksien voiteluun.

Harjoittelusta 9% oli voimaharjoittelua ja reilu 10% liikkumista vauhtikestävyysalueilla. Tehojen suhteen suosin maltillista linjaa siitäkin huolimatta, että nykyään trendinä tuntuu olevan jatkuva pikkukovien vetäminen. Sairaspäiviä ei kertynyt käytännössä lainkaan.

Harjoittelua ei kannata kopioida. Se on ennemminkin todistus siitä, että aiempien vuosien hyvien harjoituspohjien jälkeen on pienelläkin panostuksella mahdollista saavuttaa yksittäisiä kuntopiikkejä.

Ensi kesän haasteita odotellessa

Mikä järki?

2011-10-21T07:00:00.000-07:00

Suora lainaus Jari Kupilan Urheilulehden pääkirjoituksesta 13.10.2011

"Mitäpä jos maa äkkiä nielaisisi SLU:n toimitalot ja kaikki sen työntekijät? Ajatelkaa!
Inhimillinen kärsimys olisi suurta, mutta toisaalta, monetko harjoitukset jäisivät tänään pitämättä?

Suomen urheilu on järjestäytynyt oudosti. Toisaalta Suomi on maa, jossa yhteiskunnan ja urheilujärjestöjen suora tuki urheilijayksilöille ja seuroille on minimaalinen. Samaan aikaan Suomi on kuitenkin maa, jonka urheilun järjestörakenne on maailman komeimpia. Urheilu työllistää uskomattoman määrän virkamiehiä, joiden vastuuna ei ole valmennus, ei seuratyö, ei verkkarit päällä kentän reunalla liikkuminen.

Meillä on tolkuton määrä lajiliittoja, katto-organisatioita ja aluejärjestöjä. On lukuisia urheiluopistoja, liikunnan kurssikeskuksia. På första och andra inhemska, tietenkin.

Seurataso ja urheilijayksilöiden taso kituvat resurssipulassa, mutta yläpuolisessa järjestelmässä riittää työpaikkoja, toimistotilaa, kopiokoneita ja päätelaitteita."

"Suomessa urheillaan ja tehdään seuratyötä amatöörivoimin, selkänahoilla, hyvällä tahdolla ja sitä kautta väkisinkin puuttellisilla edellytyksillä. Urheilun arkikone natisee liitoksissaan.

Ja samaan aikaan urheilua ympäröi järjestöhäkkyrä, jonka keskeisenä työnkuvana vaikuttaa olevan oman olemassaolon perustelu sekä omien työpaikkojen ja valtionapujen turvaaminen. Tämä koneisto on vahvempaa kuin missään muualla maailmassa.

Joku voisi kysyä onko tässä enää mitään järkeä?

Opetusministeriön urheilupäättäjä heitti Urheilun järjestöpäivillä ajatusleikin: mitä jos ministeriö lopettaisikin kuntien tukemisen ja heittäisi kuntaurheiluun suunnatut rahat suoraan seuroille ja sitä kautta urheilun arkeen?

Siinä oli pitkästä aikaa avaus, joita urheilua ohjaavien virkamiesporukan pitäisi uskaltaa heittää. Miksi liittojen rahalle ei tehtäisi samoin? Miksi urheiluopistoja tuetaan sentilläkään? Miksi ihmeessä on yhtä urheilijaa kohti niin monta urheilun virkamiestä kuin täällä on?

Suomen urheilussa esitetään aivan liian vähän miksi-kysymyksiä.

Ja ennen kaikkea, Suomen urheilussa tehdään liian paljon kaikkea muuta kuin itse urheilua. Vai monetko harjoitukset jäisivät väliin, jos maa äkkiä nielaisisi SLU:n talon?"

3. Liberecin MC-kilpailuissa

2011-09-29T07:33:00.000-07:00

Jes! Olipa hienoa päästä ensimmäistä kertaa kolmen joukkoon kansainvälisen tason kekkereissä. Liberecin MC-viikonloppuna kisattiin ensin keskimatkan kilpailu, jonka jälkeen juostiin pitkä matka takaa-ajona. Keskarille starttasin ensimmäisten joukossa ja voiton korjanneelle Pasille tuli takkiin lähes kolme minuuttia. Tuloksena sija 18.

Pitkä matkaa varten asetelmat olivat lupaavat. Hyvässä seurassa matka taittui mukavasti ja jo ensimmäisten perhosten jälkeen näin Thierryn vilaukselta. Kisan lopputulosta ajatellen ratkaisevaa oli Matsin kiri rastille nro. 14, jonka jälkeen saimme kärjen näköetäisyydelle. Toisten perhoslenkkien jälkeen olin kärsivänä osapuolena harventuneessa letkassa, johon kuului enää itseni lisäksi Thierry ja Marc, jotka suuntasivat viimeisille perhoslenkeille yhdessä. Viimeiset liput onnistuin onneksi löytämään omin voimin ja maaliin sijalla kolme!

Minun ja monen muun suunnistajan harras toive on, että takaa-ajoa ei kuitenkaan nähtäisi MM-kilpailujen ohjelmassa IOF:n suunnitelmien mukaan. Toivottavasti urheilijoiden mielipidettä kerrankin kuunneltaisiin.

http://news.worldofo.com/2011/09/29/the-orienteering-elite-unite-against-woc-program/

Tulokset

GPS-seuranta

Suomen mestari

2011-09-20T13:13:00.000-07:00

Hetken ajan on vain helppo olla, ei tarvitse miettiä mitä olisi pitänyt tehdä paremmin.
Tyytyväisyyden tunne on kuitenkin ensimmäinen askel alaspäin ja juuri nyt pitäisi jo kiirellä keskittyä ensi viikonlopun MC-kilpailuihin. Kiitoksia kaikille tukijoille ja etenkin niille, jotka ovat kannustaneet jatkamaan tämän hullun lajin parissa.

Tulokset SM-keskimatka

Reittihärveli

Ilkka

Aamulehti

Hopeaa SM-pitkältä

2011-09-05T07:43:00.000-07:00

Eikä kultakaan jäänyt kuin kuuden sekunnin päähän. Maaliin päästyäni olotila oli kaikkensa antanut, eikä kesän kolminkertaiselle Maailmanmestarille häviäminen kauheasti harmittanut. Ylimääräiset sekunnit pois loppuajasta olisivat varmaan jo lyhentäneet elinvuosia.

Mitä on tapahtunut sitten viime päivityksen? Ranskan MM-katsastusten jälkeen keskityin harjoitteluun kisaamisen sijaan. Harjoitusohjelman rungon muodostivat Sveitsin rastiviikko ja seuraleiri Sälenissä Ruotsissa. Varsin pk-painotteiseen treeniin toivat vaihtelua muutamat testijuoksumaiset harjoitukset, kuten Vasastafettenin toinen osuus. Harjoittelun rytmitykseen ja suunnitteluun on tuonut kaivattua lisänäkökulmaa Jämisportin aluekehittäjä ja valmentaja Heikki Haapamäki, jonka kanssa yhteistyötä on tarkoitus jatkaa myös tulevaisuudessa.

Loppukauden ohjelma on kilpailullisesti tiivis paketti. Viikko SM-keskimatkan ja viestin jälkeen on luvassa keski- ja pitkänmatkan MC-kilpailut Tsekissä, jonka jälkeen maajoukkueen leiri ja seuraavana viikonloppuna MC-päätös Sveitsissä keskimatkalla ja sprintillä höystettynä. Nähtäväksi jää, miten palautuminen onnistuu tällaisen rumban keskellä. Sveitsistä luvassa on ainakin kaivattua maastotuntemusta ensi kesän MM-kilpailuja ajatellen.

SM-pitkä Reittihärveli

SM-pitkä Tulokset

peruskuntoa Sveitsistä

Le Tour de France

2011-07-23T09:55:00.000-07:00

Ja matka Ranskaan ei ollut turha.

Kainuun Rastiviikko

2011-07-10T13:30:00.000-07:00

Kainuun Rastiviikko toi mieleeni kaksi juttua, jotka olin jo melkein ehtinyt unohtaa: Miltä tuntuu voittaa ja miltä tuntuu olla väsynyt. Tasapaksun arjen sijaan nämä ovat niitä asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä ja samalla potkivat eteenpäin.

Ennen Kainuuta Nouski asetti joukkueen Kalevan Rastiviestiin, johon myös Vaajakosken Terä ja Kalevan Rasti toivat ykköskaartiaan paikalle. Seurakaverit petasivatkin minulle hyvät asetelmat ankkuriosuudelle taistelemaan kärkisijoista. Suunnistuksellisesti päivä oli kohdallani kuitenkin synkkä ja samaan aikaan startannut Vaajakosken Pasi Ikonen karkasi omille teilleen jo alkumatkasta. Lopputuloksena kolmas sija.

Kalevan Rastiviesti Tulokset

Ankkuriosuuden GPS-seuranta

Haapavedeltä matka jatkui lämpöisissä merkeissä kohti Kuhmoa, jossa onneksi odotti lomailijan paratiisi. Mökki, sauna ja grillikota järven äärellä olivat parasta lääkettä tilapäiseen keskushermoston ylirasitustilaan.

Kainuun Rastiviikko alkoi sprinttikilpailulla, jossa lähdin tavoittelemaan kuuta taivaalta, eli hyväksyttyä suoritusta. Läheltä liippasi, etten tehnyt samaa "oikolukua", joka tiputti jo lähes kolmasosan miehistä pois kokonaiskilpailusta. Harjoituskaudelle oikein rytmitetyt kaksi sprinttireeniä kantoivat lopulta hedelmää.

Seurakaveri Vesa nappasi hienosti kakkosijan.

Sprintti Tulokset

Sprintin jälkeen oli vuorossa pitkämatka yhteislähdöllä, joka lähti käyntiin osaltani hyvin ja johdin kilpailua jo alkumatkasta. Kahden hajontalenkin aikaero muihin näytti jo riittävältä, mutta kolmannen hajontalenkin virhe ykkösrastille kavensi edun takaa-ajajiin noin puoleen minuuttiin ja pian väkeä letkassa olikin jo taas enemmän kuin tarpeeksi. Lopussa onnistuimme yhdessä Lehdon kanssa karkaamaan hieman muilta, mutta jälleen pieni virhe ja takaa-ajajien oli helppo kelata selkiä kiinni. 1,5h metsässä juoksun jälkeen ratkaisut jäivät loppukirin varaan. Nouskille hyvä päivä, sillä Dmitriltä kirivaihde löytyi.

Tulokset pitkämatka
GPS-seuranta

Välipäivän palauttavaa toimintaa oli vierailu Lentuankoskella ja lättyjen syönti.

Keskimatkalla tein viikon virheettömimmän suorituksen, josta palkintona sija numero 1. Hieno fiilis voittaa pitkän tauon jälkeen.

Keskimatka Tulokset
Keskimatka GPS-seuranta

Takaa-ajoon pääsin starttaamaan lähes kahden minuutin etumatkalla muihin, mutta omat mehut oli jo juotu ja koko viikon lopputuloksissa tipuin kolmanneksi. Harjoitustaustaan peilaten jaksoin kuitenkin viikon yllättävän hyvin.

Kainuuseen lähtiessä tilanne omasta kunnosta oli hieman epäselvä, mutta mennyt viikko toi tähän selvennystä. Lähipäivien aikana selviää, lähdenkö vielä vierailemaan Ranskan MM-katsastuksiin.

Kainuun Sanomat 6.7.2011

2011-07-06T06:20:00.000-07:00

Kainuun Rastiviikko GPS-seuranta 2. päivä

Ensimmäiset kilpailut uusin silmin

2011-06-13T09:05:00.000-07:00

Kolme viikkoa silmien laserleikkauksesta ja takana ensimmäiset kilpailut. Ympäröivän maailman analoginen lähetys on vaihtunut teräväpiirtoon ja kun joku vielä saisi saman kaistalaajennuksen aikaiseksi pään muulle tiedonkululle suunnistussuorituksen aikana niin taivas varjele.

Olen ollut likinäköinen, eli näen kauas huonosti, murrosiästä asti. Silmien laserleikkaus kävikin ensimmäisen kerran mielessä jo parikymppisenä. Päätin kuitenkin odottaa näön heikkenemisen pysähtymistä ennen leikkausta. Viimeistään vuonna 2007 Ukrainan MM-kilpailuissa tajusin, että jotakin tälle piilolinssien kanssa säätämiselle pitäisi tehdä, jos muille ei tee mieli antaa tasoitusta näön takia. Piilolinssi oli ehtinyt tippua jo matkalla kakkosrastille.

Piilolinssien suojaamiseksi opettelin käyttämään suojalaseja, joiden ansiosta piilarit yleensä pysyivätkin päässä. Suojalasien haittapuolena oli niiden huurustuminen. Sateisella tai märällä kelillä ei niiden käyttö tullut kyseeseen ja suorituksen aikana pieni pelko näkökyvyn menettämisestä oli aina läsnä. Harjoitellessa piilolinssit piti asentaa päähän päivässä kolmekin kertaa. Yhtäjaksoisesti koko päivää en piilareita pystynyt pitämään, sillä ne kuivuivat silmiin.

Onneksi tajusin lopulta marssia Medilaserin Tampereen toimipisteeseen ja leikkauttaa silmäni Femto- menetelmällä, jossa silmien taittovirhe korjataan kokonaan laserin avulla. Noin viisi minuuttia kestäneen toimenpiteen aikana molempien silmien sarveiskalvoja operoitiin miljoonien vierekkäisten laserpulssien avulla. Toimenpiteen aikana silmän asento mitataan 120krt/sekunnissa, joten silmän liike ei vaikuta toimenpiteeseen.

Ulos leikkaussalista

Heti leikkauksen jälkeen huomasin näkeväni ilman silmälaseja. Suojalaseja piti käyttää leikkauspäivä ja viikko leikkauksen jälkeen öisin. Valonarkuus ja roskantunne silmissä helpotti muutama tunti leikkauksen jälkeen ja jo seuraavana päivänä näkö oli erinomainen. Ensimmäisen viikon ajan silmät olivat toimenpiteestä johtuen tavallista kuivemmat, mutta nyt kolme viikkoa leikkauksen jälkeen tätäkään ei enää huomaa. Näköni on parempi kuin se oli koskaan piilolinssien kanssa.

Suunnistuksessa näkö on urheilijalle välttämätön työkalu ja ainakin omalla kohdallani ensimmäiset kilpailut uusilla silmillä ovat olleet lupaavia. Tampere-Gamesissä vitosvaihde löytyi lähes vuoden tauon jälkeen ja myös Lakeuden ja Keskipohjanmaan viestien suoritukset olivat hyviä.

Tulokset Tampere Games

Tulokset Lakeuden viesti

Tulokset Keskipohjanmaa-viesti

Loppukesä ja syksy on hieno pyhittää kokonaan urheilulle työntäyteisen talven ja kevään jälkeen. Läsnäoloa vaativia opintoja tutkinnosta uupuu enää n. 20-30 op. Kolmen viikon sijaisuus erityisopettajana sekä lähes 10 000 maahan iskettyä kuusentaimea takaavat rajattomien päästöoikeuksien lisäksi ammattimaiset harjoitteluolosuhteet loppukesälle.

Lakeuden viesti

SM-erikoispitkä

2011-05-23T10:18:00.000-07:00

Viikonloppuna suunnistuksen SM-mitaleista kamppailtiin Ilomantsissa lähes 26 kilometrin mittaisella raskaalla radalla. Fyysisen kantin lisäksi myös henkinen puoli oli koetuksella: varvikkoiseen maastoon oli laadittu haastavia rinnerasteja ja reitinvalintaa sisältävä rata, joka varmasti erotteli jyvät akanoista.

Lähellä oli, etten itsekin lukeutunut akanoiden joukkoon. Sen verran raskaalta taival nimittäin tuntui. Kärkikolmikko karkasi jo alun hajontalenkkien jälkeen ja parempi lähtöasetelma putkiosuudelle olisi vaatinut virkeämpää päätä ja jalkoja. Putkiosuudella edes juttu ei luistanut ja roikuin kiltisti lähinnä nuoremman Lakasen perässä kilpailun mielekkyyttä pohtien. Lopussa sain kuitenkin tsempattua itseni taistelemaan sijoituksista ja 500 kilometrin kotimatkalle tuli pakattua 4. sija. Omaa sijaa enemmän lämmitti kuitenkin seurakaveri Henri Taanilan hieno taistelu. Sotahistorian termejä käyttäen kävi Henri oman Raattentien taistelunsa pitkällä tieosuudella rastille numero 34, missä jättäytyi sopivan etäisyyden päähän muista punomaan taktiikkaa loppuradalle. Lopputuloksena torjuntavoitto ja sija 6, mikä on hieno osoitus siitä, mitä taistelutahdolla voi saavuttaa.

Tänään vierailin muuten uuden tukijani Medilaserin vastaanotolla ja luvassa on kristallinkirkkaita näkymiä. Tästä lisää myöhemmin..

Kartta ja reitti (sellaisena kun sen muistan)

Tulokset

IkNV:n juttu

Hevoskuurin juttu

Aulankojuoksu ja paluu Kytäjälle

2011-05-09T06:52:00.000-07:00

Viikonloppuna osallistuin Aulankojuoksuun ja 10km taittui rapiat 100m nousua sisältäneellä reitillä aikaan 33.24. Kisan jälkeen oli vielä vuorossa lyhyt fiilistely vuorovedoin viime kesän Jukola-maastossa yhdessä eno Jussin kanssa.

Niin minun kuin laihemman kaksoisolentoni seuraava ohjelmanumero on suunnistuksen SM-erikoispitkät Ilomantsissa vajaan kahden viikon kuluttua, missä ei muuten takuulla ole luvassa mitään sprinttisäksätystä, micro-O:ta tai muuta sirkuspelleilyä vaan ehtaa ja aitoa juoksua metsässä kartan kanssa. Ja vieläpä hienossa ja hyväkulkuisessa erämaastossa. Luotettavien lähteiden mukaan edes GPS-seurantaa ei voi toteuttaa, sillä paikka on niin jumalan selän takana, ettei siellä ole vielä keksitty satelliitteja.

Aulankojuoksu
Hevoskuurin ennakko SM-erikoispitkistä

Kytäjä

Jussi H45 70kg Topi H21 75kg

Tiomila - Matkakertomus

2011-05-04T08:07:00.000-07:00

Ennen starttia fiilis oli hyvä ja into päästä pimeään metsään kova. Jostakin onnistuin kaivamaan itseluottamuksen yölle, ehkä kolme keväällä tehtyä yöharjoitusta ja etenkin kevätleirillä juostu Svartnatta auttoivat tähän. Harppa teki aloituksessa varman suorituksen. Tosin vähän ehdin jo hermoilla, kun kaikki omaa numeroa pienemmät kartat oli napattu telineestä. IFK Göteborgin Engstrand starttasi sentään vielä samoihin aikoihin.

Ykköselle tietä juostessa lukaisin koko radan läpi. Rastille viisi asti porukkaa oli edessä vähän liikaakin ja juoksin suosiolla lyhyet välit ja siirtymäpätkät letkan mukana. Kuudennelle rastille taas alku letkan mukana, mutta tässä vaiheessa tulin siihen johtopäätökseen, että vauhti on liian hidasta. Otin oman reitinvalinnan ja kutoselle saapuessani nappasin IL Tyrvingin Ekebergin selän kiinni. Pian letkaan ilmestyi myös muita hyvää vauhtia pitäviä kavereita (osuuden nopein IFK Umean Lukas Peterson ja kolmanneksi nopein OK Tisarenin Daniel Attås). Omat mehut oli jo juotu ja tyydyin roikkumaan letkan mukana toki itse suunnistaen. Haldenin ja Vaajakosken kiinni saaminen antoi lisäpotkua loppupätkälle, joka sujui ilman isompia virheitä maaliin asti.

Rastiväliaikojen mukaan olin nopein vaativilla 5-8 rastiväleillä, jossa tein oman ratkaisun ohittaen 27 joukkuetta 34:stä GPS-seurannassa olevasta joukkueesta. Tähän vaikutti toki myös se, että ohittamani letka pummasi ja minun hajontani oli varmaan nopeimmasta päästä. Lähtösija 94. parani sijaksi seitsemän vaihtoon tultaessa.

Tiomilan GPS-seuranta

Tiomila

2011-05-02T11:59:00.000-07:00

Reitti ja tulokset. Oma suoritus oli hyvä.

Hevoskuurin juttu toisesta osuudesta

Ikaalisten Nousevan-Voiman juttu tiomilasta

Finnspring

2011-04-24T09:56:00.000-07:00

Finnspring-viikonloppu takana, mistä käteen jäivät naarmujen lisäksi kunnon mukaiset tulokset. Pitkällä matkalla ero kärkeen kasvoi loppua kohden ja tuloksena oli 12. sija. Viestissä suoritukseni oli mukiinmenevä lukuunottamatta rastia numero seitsemän, jota yhdessä Kalevan Rastin Asikaisen kanssa etsimme tovin. Viesti oli tiukkaa taistelua loppuun asti ja tällä kertaa oli joukkueen tyytyminen toiseen sijaan. Viimevuotinen voitto himmeni siis hopeaksi.

Se täytyy kyllä myöntää, että aavistuksen korpeaa kärkimiehille selvästi vauhdissa häviäminen. Ratkaisuna tähän ongelmaan voisi olla juoksukilometrien kaksinkertaistaminen, mihin kalenteri antaakin kesän aikana mahdollisuuden.

Hevoskuurin juttu viestistä
Tulokset pitkämatka
Tulokset viesti

Ero kuin yöllä ja päivällä

2011-04-12T12:55:00.000-07:00

Takana viikon kevätleiri Norrköpingissä OKKolmårdenin seuramajalla. Viimeisetkin lumen rippeet ehtivät sulaa viikon puoleen väliin mennessä, joten Kevätyön kaltaiseen toimintaan ei ollut tarvetta sortua. Harvinaisen hauska reissu joka suhteessa. Oman seuran leireillä on jotenkin helppo rentoutua, irrottautua arjesta tai vain nauttia hyvästä seurasta, harjoittelusta ja levosta.

Suunnistuskaan ei tuntunut aivan vieraalta toiminnalta talviunien jälkeen, vaikka lamppu päässä toiminnassa ei välillä ollut järjen hiventäkään. Päivällä homma tuntui sen sijaan hieman luonnollisemmalta.

Viikonloppuna osallistuimme Svartnattaan ja Kolmårdskavleniin.

YÖ

PÄIVÄ

Mainos

2011-02-07T12:30:00.000-08:00

Kiitokset yhteistyökumppaneille viime vuodesta.
Alla olevan linkin kautta voit lukea, miten Jukolan liikennejärjestelyt hoidettiin sekä
syksyllä tehdyn haastattelun allekirjoittaneesta (s.18).

http://www.trafix.fi/trafix-sanomat2011_web.pdf

Syksy ja kuluva vuosi onkin sitten ollut todella kiireistä aikaa kiitos opintojen.
Yhdistetty kandi/gradututkimus on pyörähtänyt käyntiin varmistaen sen,
että vapaa-ajanvietto-ongelmia ei ole ollut.
Harjoittelu on ollut säännöllistä, mutta ei kovin tavoitteellista. Aktiivinen osallistuminen seuran omiin viikonloppuleireihin on ollut muutaman vuoden tauon jälkeen rentouttavaa toimintaa. Hyvässä seurassa kelpaa reenata ja viettää aikaa muutenkin.

Kevättä kohden opinnot hieman vähenevät ja aikaa urheilulle jäänee enemmän, joten eiköhän viimeistään lumien sulaessa nastaritkin taas isketä jalkaan kovalla innolla.
Perinteisen hiihtokilometrejä on tänä talvena kertynyt enemmän kuin koskaan aiemmin yhteensä, mikä kertoo ehkä eniten omasta hiihtotaustastani. Seuraavat tavoitteet ovat Puolipirkka 6.3 Tampereella ja Birkebeinerennet 19.3 Lillehammerissa. Etenkin Norjassa on luvassa kovaa otatusta nouskilaisten kesken ja nähtäväksi jää kuka joutuu syömään sanansa.

Jämiltä ei viime viikonloppuna aivan birkeä vastaavia noususummia löytynyt.

Aamulehti

2010-11-20T06:20:00.000-08:00

Korjaus edelliseen

2010-11-15T04:11:00.000-08:00

A-maajoukkueeseen kuuluvilta urheilijoilta ei laskuteta kaudella 2010 500€ omavastuuosuutta,
vaan se katetaan Olympiakomitean 40 000€ järjestelmätuesta.
Pahoittelen sekaannusta, tietoni perustui virheelliseen lähteeseen:

http://www.ssl.fi/SSL/sslwww.nsf/sp3?open&cid=content403EA8&treecomponent2nf=2010\Navi\Huippu\content403EA8&treecomponent2nfa=o

Suunnistuksen valmennusryhmät 2010

A-maajoukkue

Naiset (4): Anni-Maija Fincke TP, Heli Jukkola RasKa, Minna Kauppi AR, Merja Rantanen Koovee
Miehet (3): Topi Anjala IkNV, Tero Föhr VeVe, Mats Haldin Halden SK
Ryhmämaksu 500 €

Ammattimaiset amatöörit

2010-11-13T11:50:00.000-08:00

Hieman huvittuneena olen syksyn ajan seurannut kuinka Suomen Suunnistusliitto valmentajiensa (nykyään ex-valmentajansa) suulla peräänkuuluttaa urheilijoilta ammattimaisempaa asennetta suunnistusta kohtaan. Osa maajoukkueeseen kuuluvista urheilijoista kun edelleen hukkaa aikaansa opiskelun tai työnteon merkeissä.

Liiton tähtäimessä on tietenkin menestyminen arvokilpailuissa ja siihen tarvitaan nykyään ammattilaisia puolipäiväisten satsarien sijaan. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että menestyminen Suomessa ei takaa riittäviä taloudellisia resursseja ammattimaisuutta varten vaan siihen vaaditaan mitali arvokisoista. Niin minun kuin monen muun suomalaisen suunnistajan kohdalla tuon mitalin tavoittelemista varten vaadittaisiin kuitenkin mahdollisuus keskittyä urheiluun päivittäisen toimeentulon sijaan. Urheilijoille pitäisi ensin luoda olosuhteet ja vasta sen jälkeen odottaa menestystä.

Liiton suunnalta ollaan urheilijoille valmiita asettamaan kaikki ammattimaiseen urheiluun liittyvät velvollisuudet, mutta ammattimaisen urheilun hyödyistä mielellään vaietaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että urheilijoilta voidaan vaatia jotakin vasta sitten, kun myös vastineeksi saadaan jotakin. Tällä hetkellä tilanne on sen sijaan varsin ristiriitainen: Liitto vaatii urheilijalta maksun toimintaan osallistumisesta ja samaan aikaan edellyttää ammattimaisuutta.

Seuraava esimerkki sen sijaan kärjistää mielestäni hyvin Suunnistusliiton käsityksen ammattilaisuudesta: Kaudelle 2010 SSL sai 40 000€ Olympiakomitean järjestelmätukea A-maajoukkuetoiminnan tehostamiseen. Tämänkin summan jälkeen A-maajoukkueseen kuuluvilta urheilijoilta laskutettiin edelleen 500€ omavastuuosuus toimintaan kuulumisesta. Liitto on valmis kuluttamaan rahaa hienojen uusien kilpailuformaattien kokeilemiseen, valmentajien ja asiantuntijoiden palkkaamiseen, mutta urheilijoiden roolina on lypsykarjana toimiminen.

Ammattilaisuuteen on tietenkin monta tietä. Ahkerasti itseään markkinoiva urheilija voi toteuttaa tämän sponsorisopimuksia solmimalla. Fiksu kaveri voi onnistua yhdistämään opiskelun ja urheilun ilman ongelmia. Joku hisustaa ja toisilla pappa betalar. Omalla kohdallani opiskelun, urheilun ja rahoituksen kanssa säätäminen on kuluttanut liikaa voimavaroja. Motivaatio lajia kohtaan on myös pikkuhiljaa kadonnut kun on tajunnut, että kuuluminen Suomen kärkisuunnistajiin ei ole tae edes päivittäiselle toimeentulolle. Tällä hetkellä tärkeysjärjestys onkin seuraava: 1. Opinnot 2. Urheilu.

Ammattimaisen valmennukseen on tehty viime aikoina isoja panostuksia. Toivottavasti tämän valmennustoiminnan seurauksena nuoret ja lahjakkaat urheilijat saadaan nostettua suoraan MM-mitalille ja sitä kautta ammattilaisiksi. Jos itse saisin päättää niin panostus nuoriin ja lahjakkaisiin urheilijoihin (ja nyt en puhu enää itsestäni) olisi myös taloudellista. Nuori urheilija kun tarvitsee eniten apua huipulle matkatessaan ei sen saavuttaessaan. Mielelläni leikittelen myös ajatuksella, että yleisö- ja urheilijamenestykseksi osoittautuneen Nordic O'Touriin käytetyt rahat olisikin kohdennettu nuoriin ja lupaaviin urheilijoihin.

SM-viesti

2010-09-21T07:59:00.000-07:00

Neljäs sija SM-viestistä ei kauheasti mieltä lämmitä, mutta siihen oli tällä kertaa tyytyminen. Itse päätin jo hyvissä ajoin panostaa vain viestiin sattuneista syistä johtuen. Myös joukkuekaverit päätyivät samaan ratkaisuun Dima mukaan lukien, joten tavoitteet oli asetettu korkealle.

Viestin alku sujui tasaisesti hajontojen eroja pohdittaessa ja kolmannella osuudella minulle jopa tarjottiin ratkaisun avaimia, joten ne myös käytin. Saatuani muutaman edellä lähteneen joukkueen kiinni kohtalokkaan hetken mietin, että tässähän alkaa olemaan pullat hyvin uunissa, mikä kostautuikin välittömästi 2,5min suunnistusvirheenä. Loppumatkan koitin juosta virhettä kiinni vain huomatakseni, että kunto-ominaisuudet eivät olekaan aivan timanttiset.

Kokonaisuutena joukkuelta kuitenkin hieno suoritus ja erityiskiitokset Harpalle ja Dimalle venymisistä. Neljäs sija SM-viestistä taitaa kuitenkin olla Nouskin paras tällä vuosituhannella. Ja kun kerran yltiöpositiiviseksi alettiin, niin todettakoon sekin, että nivelside taikka akillesjänne ei enää vaivannut käytännössä lainkaan, joten mahdollisuudet suunnistussuorituksesta nauttimiseen ovat edelleen olemassa.

Tulokset
GPS-seuranta

Jalkasuunnistuksesta

2010-08-16T05:18:00.000-07:00

Päävalmentajan suusta kuultua:

Keskimatkan EM-karsinta 2008, karsinnan edellisilta (luvassa oli erittäin vaativa keskimatka)
"Nyt pitää olla valmis juoksemaan helvetin kovaa!!"

Tsekki, MM-keskimatka Finaalin varvaus, kommentit Heli Jukkolalle
"Älä mieti olkapäätä!!"

Tsekin MM-kisojen yhteenveto
"Kaikki saivat mitä ansaitsivat"
Ilmeisesti myös Mats ja Pipo, jotka sairastuivat mahatautiin.

Trondheimin kevätleiri. Auto täynnä urheilijoita, joilla kausi edessä. Vastaus toimittajan kysymykseen puhelimessa.
"Meillä on tasan yksi mitalitoivo, joka istuu tässä vieressäni. Minna Kauppi."

Pitkän matkan EM-karsinta 2010, lähtökynnys
"Älkää nyt pojat ryssikö"

EM-viesti 2010 n.6min ennen lähtölaukausta allekirjoittaneelle
"Toivottavasti nuo piikkarit eivät hajoa kesken matkan"

Pitkän matkan MM-karsinta 2010 maali, ennen MM-katsastuksen sprinttiä
"Ai teillä meni molemmilla kausi pilalle Jukolan takia"
Vesaan viitaten.

Selkeys ja johdonmukaisuus ovat puuttuneet niin päävalmentajan valmennuslinjasta kuin valinnoista.
Valintakriteerit ovat voineet kääntyä päälaelleen vuodesta toiseen ja pahimmissa tapauksissa
kaikkia urheilijoita ei ole päästetty edes katsastuksiin (Mårten Boström Tsekki 2008). Myös matkavalinnoista on noussut monena vuotena iso itku vielä itse kilpailuissa (Föhr 2009, Kuuselo 2008). Asioita, jotka olisi voitu helposti välttää avoimuudella ja urheilijoiden kanssa keskustelemalla.

Valmennuslinjaksi on vuosien varrella käsittääkseni hiotunut kokonaisvaltainen kehittyminen urheilijana.
Voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja parempaa psyykettä pitäisi kaikkea kehittää ja mieluiten kaikkea yhtä aikaa. Miten tämä sitten käytännössä tehdään on aina jäänyt hieman epäselväksi.
Monen monta kertaa on luennoilla käyty läpi kuinka Sveitsissä harjoitellaan. Vaikutteita ja uusia tuulia on siis haettu muualta, mikä sinänsä on positiivista. Harvoin menestysreseptiä saadaan kuitenkaan aikaan kopioimalla tai muita matkimalla varsinkaan kun Suomesta ei saa Sveitsiä tekemälläkään. Edes kerran olisi ollut hauska kuulla karkea käytännön esimerkki kuinka Suomessa kannattaisi harjoitella.

Kuka tahansa voi todeta, että urheilijat eivät ole tarpeeksi nopeita ja taitavia. Valmentajan tehtävänä
olisi kuitenkin yrittää tehdä asialle jotakin, eikä vain laukoa jatkuvasti epäluottamuslauseita. Myös tietynlainen
vastuunkantaminen kuuluu valmentajille ainakin joissakin urheilulajeissa.
Kuinka kauan esimerkiksi Stuart Baxter saisi jatkaa tehtävässään, jos hän jokaisen turnauksen tai pelin jälkeen lakonisesti toteaisi, että meidän urheilijamme ovat liian vanhoja, hitaita ja taitamattomia? Salmen kohdalla tämän tyylisiä kommentteja kuulee valitettavan usein jo ennen arvokisoja. Urheilupsykologiasta en paljoa tiedä, mutta villinä veikkauksena heittäisin, että asioita ei aina kannata lähestyä negaation kautta.

On helppoa luetella mitkä asiat ovat perseellään (kuten tässä jutussa), mutta niiden korjaaminen onkin aivan toinen juttu. Valmentajan kohdalla tämä voisi jopa tarkoittaa yksilöllisiä ohjeita harjoitteluun juoskaa kovempaa ja älkää tehkö virheitä mantran sijaan. Valitettavan usein yhteenvedot palavereistä ja kehityskeskusteluista kuitenkin päättyivät sanoihin "pallo on teillä!". Jos pallo ei ole päävalmentajalla niin kenellä sitten?

Päävalmentajan pesti ei ole helppo. Tehtävänkuvaan on kuulunut kaikkea mahdollista puuronkeiton ja paperityön väliltä. Itse valmentamiseen on jäänyt vain murto-osa työajasta, kun kilpailu- ja leirimatkoihin liittyvät järjestelyt (jotka on myös poikkeuksetta hoidettu hyvin) ovat todennäköisesti vieneet suurimman osan ajasta. Suomen Suunnistusliitossa kannattaakin pohtia halutaanko seuraavasta päävalmentajasta matkanjärjestäjä vai valmentaja?

Kesäloma

2010-07-09T08:39:00.000-07:00

Montaa lomapäivää ei ole mahtunut viimeisiin kolmeen kesään, mutta nyt on tilanne helppo korjata.
MM-katsastukset sujuivat luvattoman heikosti ja tällä kertaa seuraan kisoja kotikatsomon puolelta. Jos joku miettii syitä paketin hajoamiseen, niin alamäki juontaa alkunsa Jukolan ankkuriosuuden 19 rastin jälkeisiin tapahtumiin. (varoitus: seuraava teksti sisältää selittelyjä) Jyrkänteeltä alas hypätessäni vääntyi vasen jalka sammaleen alla piilossa olevaan koloon niin, että nilkka ylitaittui. Aluksi en meinannut uskaltaa varata painoa koko jalalle, mutta tielle päästyäni pystyin taas juoksemaan. Maalissa olin siinä uskossa, että nilkka parantuu muutaman päivän levolla koska turvotusta ei ollut juuri lainkaan.

Kolme viikkoa Jukolan jälkeen nilkka on lähes kivuton kävellessä, mutta juostessa päkiällä ponnistettaessa siihen sattuu joka askeleella. Metsässä juostessa nilkkaa varoo koko ajan, etenkin alamäissä. Toki jalalla pystyy juoksemaan, mutta touhu ei ole enää kivaa. Kaiken lisäksi vasemman jalan tukilihakset ym. härpäkkeet ylikuormittuvat ja vetävät koko kropan jumiin selkää myöten.

Katsastuksissa tehtyistä virheistä ei kipeää nilkkaa voi kuitenkaan syyttää. Henkisesti asetelma on kuitenkin startatessa vaikea kun tietää, että ei pysty juoksemaan sitä vauhtia mitä pitäisi. Yliyrittäminen kostautuu helposti virheinä. Kovin pettynyt en ole edes siitä, että kisapaikka jäi haaveeksi. Trondheimissä ei nimittäin nilkuttamalla podiumille nousta.

Näitä kiemuroita ei kannata missata
http://www.gpsseuranta.net/index.php?sivu=tt&id=20100705

Jukola

2010-06-22T13:02:00.000-07:00

Jukola tuli ja meni. Määrälliset ja laadulliset virheet pudottivat valitettavasti Nouskin kärkikahinoista jo hyvissä ajoin. Hyvästä valmistautumisesta huolimatta kaikki ei aina suju suunnitelmien mukaan.

Kytäjä tarjosi mahtavat puitteet Jukolan viestille. Samaan aikaan kun yhdistelmäkilpailut ja muut sprinttipelleilyt valtaavat alaa voi Jukolaan luottaa. Ei kartanvaihtoja, 38:aa rastia tai kukkapenkkien väistelyjä vaan pitkiä välejä, kunnon korpimaastoa ja haastellisia suunnistustehtäviä.

Nordic Touria kokeilleena ja katselleena täytyy todeta, että hävettävän halvalla ovat toimitusjohtajat Kulmala, Anders ja Valstad suunnistuksen myyneet suurelle yleisölle. Otetaanpa takaisin, nythän itse asiassa pelataankin liiton rahoilla koska pääsponsoria ei golfkentiltä löytynyt. Sijoitustoiminnasta täysin tietämättömänäkin vahvasti epäilen, että SSL:n Touriin sijoittamat rahat (n.40 000e, korjatkaa jos olen väärässä) "maksavat vielä itsensä takaisin". Hyvää sijoitustoimintaa sen sijaan harrastavat sveitsiläiset pankkiirit, jotka pian tallettavat liiton seuroilta keräämät omavastuut tileilleen.

Jos Kytäjällä kynnetyt virheet vielä harmittavat niin katsoppa seuraavaa yhdeksän minuutin pummia EM-kisojen pitkänmatkan karsinnasta.

"Voiko vitutukseen kuolla?" (Paavo Väyrynen kassakaappisopimuksen mentyä puihin)

Kuvia sprintistä

2010-05-30T11:32:00.000-07:00

EM-kisat

2010-05-28T11:36:00.000-07:00

Täällä ollaan Bulgarian Primorskossa. Eilen laskeutui kone Sofiaan, josta kaasuteltiin vajaat 500km Mustanmeren rannalle. Matka oli pitkä ja töyssyinen samaan tapaan kuin itse kisoihin valmistautuminenkin. Nyt paletti tuntuu olevan kuitenkin taas kasassa ja odotan maanantaina alkavaa kisarumbaa innolla. Omalta kohdaltani ohjelmahan on seuraava:

MA Pitkänmatkan karsinta
TI Keskimatkan karsinta
KE Viesti
TO -
PE Keskimatkan finaali
LA Pitkänmatkan finaali

Mallisuunnistus

Kuka ei kuulu joukkoon?

Finnspring

2010-04-27T13:18:00.000-07:00

Turha keksiä pyörää uudestaan. Seuran sivuilla kattava uutisointi viime viikonlopusta.
http://www.iknv.fi/ajankohtaista/?issue=136

Alla kartat kurveineen.

Niin ja jos itse olisin pitkänmatkan ratamestari miettisin seuraavia asioita.

Mitä mittakaavaa ajatellen kartta on tehty? 1:10 000 vai 1:15 000?

Jos 1:10 000 pitäisikö se huomioida jotenkin ratasuunnittelussa, vai valitsenko koko kartan pienipiirteisimmän alueen ja lyön sinne ziljoona tulitikkuväliä?

Voiko kartan luettavuutta parantaa valitsemalla selkeitä rastipisteitä?

Mikä on koko 1:15 mittakaavan idea, jos sitä ei voi lukea sujuvasti kuin luupin avulla?

Kurvit suoriksi

2010-04-19T02:26:00.000-07:00

Voisi olla ohjenuora kesän tuleviin kilpailuihin Siljarastien gps-käyrää tarkastellessa. Onneksi apunani tämän tavoitteen saavuttamisessa on jatkossa Silvan uusin prototyyppi.

Kerrataanpa nopeasti kuulumiset sitten viime päivityksen. Espanjan leirin jälkeen oli vuorossa maajoukkueen leiri Bulgariassa, joka onnistui epsanjan tavoin hyvin. Ohjelmassa oli reippaasti tehoja ja määrää ja omaksi yllätyksekseni jaksoin koko setin läpi aika hyvin. ( 7,5 päivää, 160km, 17h josta 3h vk).

Leirin jälkeen otin rauhallisesti, mutta edelleen olotila tuntuu siltä kuin keuhkoissa olisi hieman tuhkaa. Olen kuitenkin luottavainen sen suhteen, että jalat kevenevät samaan tahtiin kuin loput lumet sulavat Tampereen seudulta. Ja vähissähän ne lumet alkavat olemaan, kun maastokausi Seitsemisen kansallispuistossakin on jo avattu.

Loppuun vielä muutama kuva ja kartta Bulgariastakin.

Arvatkaa kuka sukeltaa uusiin kuvioihin viimeisessä kuvassa?

Two men night relay

2010-03-14T10:35:00.000-07:00

Ennen paluuta kotiin juoksimme vielä kahden hengen joukkueilla kaksiosuuksisen yöviestin. Sää ei tällä kertaa suosinut veljeksiä vaan taivaalta tuli vettä kuin aisaa. Rankkasade yhdistettynä vanhaan, mutta himmeään halogeeniin takasi noin neljän metrin näkyvyyden, mikä toi leikkimieliseen leirikilpailuun oman jännitysmomenttinsa.

Kiitos nuoremman Taanilan tykkijuoksujen kauden ensimmäinen suurviestivoitto on nyt plakkarissa. Loppuun vielä harjoittelut viikolta 10, varmasti yksi talven parhaista viikoista tähän mennessä.

VIIKKO 10

maanantai
ap: 35min30s 8,1km suunnistus keskimatka(vk) + ver.39min 6,2km
ip: 35min 5,8km rastien vienti
i: 15min kp

tiistai
ap: 1h40min 14,1km kevyt
ip: 36min yösuunnistus (25'vk) + ver.16min yht. 9,3km

keskiviikko
ap: 50min 8km rastien haku+vienti
ip: 1h2min 9,2km suunnistus (10'vk)

torstai
ap: 57min suunnistus 9,6km + 33min ver. 6,7km
ip: 1h10min 10,6km (2*11' vk yösuunnistus)

perjantai
ap: 1h6min 12,5km
ip: 1h 9,1km suunnistus+ver.
yö: lento takas

lauantai
i: 34min 7,1km

sunnuntai
p: 1h10min30s Karhunperse 19,6km + 28min ver. 5,3km
(18.59/151-17.19/164-17.56/168-16.15/167), ylämäissä lipsui

YHT 13,4h 141km

Los Caños de Meca

2010-03-09T09:22:00.000-08:00

Löytyi se nettiyhteyskin lopulta hotellialueen toisesta päästä.
Meidän huoneistoomme ei langaton ihan kanna, varmaan parempi näin.

Paikalliset maastot ovat juuri niin muikeita kuin muistelinkin.
Kilometrivauhdit on helppo tiputtaa alle viiteen samalla kun suunnistuksellista haastetta löytyy vähintään tarpeeksi.
Barbaten metsät ovat menneen talven aikana saaneet poikkeuksellisen paljon sateita osakseen ja nyt vehreä aluskasvillisuus
peittääkin paikoitellen pienet käyrämuodot ja rastipisteet, eli töitä pitää tehdä lipulle asti.

Tänään oli vuorossa kevyempi lenkki rantakallioita ihastellessa ja illalla vuorossa vuoden ensimmäinen yöharjoitus.
Saa nähdä löydänkö takaisin hotellille.

Taustalla Los Caños de Meca ja Trafalgarin majakka

Löydätkö kuvasta kolme nouskin miestä?

Jämiltä Espanjaan

2010-03-03T22:48:00.000-08:00

Viime viikonloppuna vietettiin laatuaikaa seurakavereiden kanssa Jämin Reima Country Centerissä. Tällä kertaa paikalla ei ollut kuin seitsemän ukkoa, kun kuukausi sitten Jämin ympäristössä pyöri yli 50 suunnistajaa eri seuroista. Itse olin silloin Vierumäellä. Nyt kilometrejä kerättiin hiihtäen ja juosten ilman sen tarkempaa ohjelmaa. Fyysisen harjoittelun vastapainoksi herättelimme myös taitopuolta talviunilta pohtimalla, mitä metsään lähdetään kehittämään lumien sulettua.

Menneen kahden kuukauden aikana on mieleen ensimmäistä kertaa juolahtanut, että Suomi ei välttämättä ole paras mahdollinen paikka harjoitella suunnistajalle näin talvella. Vähälumisiin talviin jo tottuneena auraamattomat kävelykadut ja kovat pakkaset ovat välillä laittaneet suunnitelmia uusiksi. Muutaman kerran olen jopa turvautunut juoksumattoon pitävää alustaa etsiessäni. Hiihtoa ajatellen kelit ovat olleet loistavat ja perinteistä on ollut ohjelmassa menneitä talvia enemmän. Suhtaudun tosin edelleen hieman epäilevästi hiihdon hyödyllisyyteen suunnistajalla ja aina mielummin harjoittelisin pääosin juosten. Keskimäärin viime viikot ovat sujuneet sapluunalla 100km juoksua ja 50km pertsaa.

Juuri nyt odottelen Helsinki-Vantaalla lentoa kohti Malagaa. Lumikinokset saavat väistyä seuraavien yhdeksän päivän ajaksi, kun lähdemme neljän miehen retkikunnan voimin valloittamaan Barbaten vauhdikkaita suunnistusmaastoja. Koitan päivitellä kuulumisia matkalta, jos vain pääsen netin ääreen.

Loppuun vielä muutama kuva menneestä talvesta. Toivottavasti lumet sulavat Tampereen seudulta ensi viikon aikana :)

Valikoiva muisti

2010-02-04T01:38:00.000-08:00

Moi! Viimeisestä päivityksestä on kulunut vähän aikaa, mutta se kertoo vain siitä, että
asiat ovat sujuneet suurin piirtein suunnitelmien mukaan. Eli kun täällä on hiljaista niin minulla menee hyvin. Ensin meinasin hieman kertoa miten harjoittelu on sujunut tähän asti, mutta näytölle ilmestyikin jotain aivan muuta. Palataan harjoitteluun ensi viikonlopun Vierumäen leirin jälkeen. Siellä luvassa kovaa ajoa.

Tapanani on ollut kommentoida toisten asioita ja teen sen nytkin.

Suomessa on ihmeellinen tapa ihannoida tai kunnioittaa rikollisia. Jo edesmennyt Tony Halme oli suuren kansan silmissä sankari, joka teki ristiretken politiikan raadolliseen maailmaan sillä tuloksella, että työkyky katosi. Huumeiden käyttö ja rikoksiin sekaantuminen oli toissijainen asia.

Matti Nykänen voi Halmea paremmin (kop kop) ja myy kuin häkä. Siitä pitävät huolen keltainen lehdistö ja keikkailu. Ihmisiä aidosti kiinnostaa, mitä takavuosien mäkikotkalle kuuluu. Kaikki tekevät välillä virheitä ja eteenpäin pitää jatkaa. Mieleni tekee kuitenkin kyseenalaistaa, onko vaimoaan joka toinen viikonloppu puukottavan juopon tukeminen järkevää toimintaa ja mitä se kertoo meistä itsestämme? Bensaa liekkeihin.

Yllättävän moni tuntuu myös unohtaneen, että yksi tämän hetken parhaista maastohiihtäjistämme (Virpi Kuitunen) on jäänyt kiinni dopingista muutama vuosi sitten. Se ei kuitenkaan vähennä nykyisen menestyksen arvoa millään tavoin. Kerran kärähtynyt urheilija on ainakin minun silmissäni huijari lopun ikäänsä.

On ollut hauska huomata, miten urheilua harrastamattomien ikätoverien joukossa vallitsee yleinen käsitys, että kaikki urheilijat huipulla lajista riippumatta käyttävät kiellettyjä aineita. Kiitos tästä kuuluu niille urheilijoille, jotka eivät ole malttaneet pysyä kaidalla polulla. Itse muistan näitä sankareita lämmöllä joka kerta olinpaikkatietojani päivittäessä.

Jälkipyykit

2010-01-14T10:33:00.000-08:00

Kuva-albumi Afrikasta.

Paluumatka ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan vaan saavuimme reilut 8h myöhässä Helsinkiin. Matkalaukkukin on taas omilla teillään. Tähän reissaamiseen kun vielä lisätään jossain Kongon kohdilla puhjennut mahatauti niin ihan heti ei tee mieli kokeilla lentomatkustamisen mukavuutta uudestaan.

Leiri loppusuoralla

2010-01-07T06:05:00.000-08:00

Päivät ovat kuluneet vauhdilla Dullstroomissa. Reilun kolmen viikon jälkeen paikka tuntuu jo melkein toiselta kodilta ja paluu kylmään kotisuomeen vain kaukaiselta ajatukselta. Ensimmäinen ja toinen viikko sujuivat hyvin. Kolmannella viikolla hieman väsähdin, joten kevensin harjoittelua ja ohjelmaan mahtui myös vierailu Krugerin luonnonpuistossa. Alla kuvia kyseiseltä päivältä.

Kuluvalla viikolla harjoittelu on taas sujunut suunnitelmien mukaan. Keli on ollut pääosin aurinkoista edellisiä kuutta päivää lukuunottamatta. Sateinenkin sää voittaa kuitenkin mennen tullen kotimaan paukkupakkaset, eikä tämän päivän pyöräilykelissäkään ollut valittamista.

14/30

2009-12-27T06:14:00.000-08:00

Sen pidemmittä puheitta muutamia kuvia matkalta.

Joulu meni jo, mutta Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
Dullstroomissa kaikki kunnossa.

Yebo!

2009-12-17T06:16:00.000-08:00

Arki Afrikassa sujuu kuin itsestään. Viikonpäiviä tai kellonaikoja ei tarvitse pahemmin seurata.
Herätys kahdeksan aikoihin, aamupuurot ja kahvit naamariin, pieni huili ja lenkille. Lenkkimaastothan
ovat sitten kerrassaan mahtavat.

Tasaista juoksualustaa ei juurikaan löydy. Maasto kumpuilee koko ajan ylös alas, mutta mäet ovat mukavan juostavia.Mäissä ohuemman ilmanalan huomaa heti, MTV3:n kiekkoasiantuntija varmaan toteaisi "ja hengästyminen on tosiasia". Sykkeet ovat todennäköisesti ainakin 10 pykälää kotimaata korkeammalla. Varmaksi en voi sanoa, sillä sykevyön pakkasin urheilulaukkuun, joka on edelleen matkan päällä. Vain kahdella kuudesta tänne lähteneestä urheilijasta laukku tuli perille. Ensimmäinen päivä kuluikin Angsti Itävuon kanssa urheilu- ja vaateliikkeissä kerrastoja keräillessä. Juoksukengät olin onneksi pakannut käsimatkatavaroihin.

Takaisin päivärytmiin. Aamupäivän lenkin jälkeen kokkaillaan porukalla lounasta. Iltapäivällä taas lenkkarit jalkaan ja menoksi. Ennen illallista vielä puolen tunnin lihashuolto venyttelyineen. Elimistö on sopeutunut
korkeaan ilmanalaan oikein hyvin, lihaksisto toimii ja öisin uni maittaa. Maltillisen alun jälkeen on
on kova into siirtyä harjoitteleen kovempaa.

Ennen reissuun lähtöä kävin muuten Vierumäen infoleirillä. Nimensä mukaisesti tarjolla oli lukuisia palaverejä
ryhmätöineen sekä taso- ja dopingtestit sekä muutama laatureeni hyvällä porukalla.Keskusteluissa kävi ilmi, että moni on kysellyt ja ihmetellyt, mikä on liiton linja suunnistuksen suhteen. Onko Suomi tippunut suunnistuksen terävimmästä kärjestä auttamattoman kauas? Eivätkö suomalaiset suunnistusopit enää päde ja mitä ne edes ovat?

Tanskalaiset juoksevat kaikki lenkit kovaa ja vielä blokkiviikot päälle.
Sveitsiläiset tekevät kaikki paremmin ja ammattimaisemmin. Ruotsalaiset diskuteeraavat meidänkin puolesta ja aina on hauskaa. Thierry on opettanut ranskalaiset suunnistamaan.

Päävalmentaja ja valmennuspäällikkö kertoivat Suomen virallisen linja yhdestä suusta: Fysiikka,Taito ja Psyyke yhdistettynä kaikkeen urheilijan tasapainoiseen elämään vaikuttaviin tekijöihin. Näin meillä.

Viikonloppu Vatulassa

2009-11-30T11:09:00.000-08:00

Viikonloppu tuli vietettyä Ikaalisissa seuran leirillä. Tarjolla oli laadukkaita suunnistusharjoituksia ja sitäkin laadukkaampia seurakavereita. Perjantaina ennen leiriä vierailin vielä Luhalahdessa vetämässä opintoihin liittyvän liikuntatunnin. Käynti luhalahdessa ilman suunnistusharjoitusta olisi kuitenkin sama kuin heittäisi ruokaa roskiin tähän tapaan, joten suuntasimme yhdessä Iivon kanssa Juhtimäkeen käyräkartalle.

Garmin paljasti muutaman rastin jääneen väliin.

Vatulassa teimme kaksi suunnistusreeniä Vesan suunnittelemilla radoilla.
Vetoja Kirkköjärven kartalla:

Yhteislähtö lamput päässä:

Sunnuntaina juoksimme vielä Jyllin lenkin (9,4km) reipasta vauhtia.

Testijuoksuksi tarkoitettu reitti kulkee pitkin pieniä polkuja ja on alustana jaloille ystävällinen.

Viikonloppuna väänsimme myös ensi kauden kalenteria kuntoon ja kävimme tuttuun tapaan valmennuksellisia keskusteluja aina 70-luvulta nykypäivään. Erityismaininnan ansaitsee myös ruokahuolto, joka pelasi koko viikonlopun kiitettävästi.

Viikonloppuseminaarimme loppulausuman voisi oikeastaan kiteyttää seuraavaan;

yöharjoitus + täytekakku = timanttisen kulun salaisuus

Hauskaakin oli